Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat kuluneet vauhdilla.
Kaikki tänä aikana kokemani on saanut pääni jälleen pyörälle. Cuna Nazarethin
päiväkodilla nallekorttityöpaja on edennyt mukavasti. Lisäksi olen auttanut
paikallista psykologia erilaisissa hänen antamissaan tehtävissä. Olen myös pyrkinyt
olemaan säännöllisenä apuna päiväkodin eri lapsiryhmissä. Traperialla eli
kierrätyskeskuksella olen osallistunut mm. lahjoituksena saatujen kirjojen ja vaatteiden lajitteluun. Alla
olevassa kuvassa lajittelemiani kirjoja.
Lisäksi olen aloittanut yhteistyön lähikoulun (Institución Educativa Villa Jardín Cucuya) oppilaiden ja opettajien kanssa. Vierailen koulun
jokaisessa lapsiryhmässä (myös päiväkotiryhmissä) ja luen lapsille jonkin koulun
yhteyteen perustetusta kirjastosta löytyvän tarinan. Lisäksi saatan antaa lapsille jonkin luettuun tarinaan liittyvän kirjallisen tehtävän. Alle
kouluikäisille lapsille kerroin apukuvien avulla tarinan Punahilkasta (Caperucita Roja), josta apukuva
alla.
Vieraillessani luokissa tavoitteenani on motivoida lapsia lähikoulun
yhteydessä olevan kirjaston ahkerampaan käyttöön. Lisäksi kerron lapsille käyntien
yhteydessä koulun lähellä sijaitsevasta traperiasta eli kierrätyskeskuksesta. Käynnit
kouluilla ovat olleet erittäin antoisia. Alla kuva lähikoulun yhteyteen
perustetusta kirjastosta sekä lähikoulun kolmannen luokan oppilaat ja opettaja.
Vapaa-ajalla olen jatkanut Liman eri osiin tutustumista. Näin olen saanut tutustua tästä kaupungista löytyviin erilaisiin todellisuuksiin. En olisi uskonut sen olevan mahdollista, mutta kyllä, olen tehnyt tämän tutustumistyön pääasiassa kävellen. Tämä on mahdollistunut, sillä olen löytänyt päiväkodin riveistä kaltaiseni kävelemisestä pitävän henkilön, Tathianan, jonka kanssa olen ystävystynyt. Tathiana työskentelee päiväkodissa 4-vuotiaiden lasten ryhmässä avustajana. Yhtenä viikonloppuna kävelimme Chorrilloksesta (missä Cunan päiväkoti sijaitsee) Barrancon, Mirafloresin (jossa asun), San Isidron ja Lincen kautta Liman keskustaan, jossa tutustuimme mm. kiinalaiseen kortteliin ja muihin keskustan nähtävyyksiin. Kävelymatkaa kertyi noin 17 km:n verran. Alla olevassa kartassa näkyy kävelemämme reitti.
Toisena viikonloppuna kävelimme Surcon alueella ja
kiinnostavaa katseltavaa riitti. Alla kuva ystävyyden puistossa (Parque de la
amistad) sijaitsevasta ystävyyden kaaresta (Arco de la amistad).
Viime viikolla osallistuimme Liman rannikolla vuosittain
järjestettäville ruokafestivaaleille (la Mistura) Magdalenan alueella. Alla
olevassa kuvassa minä ja Tathiana ruokafestivaalin sisäänkäynnin edessä.
Festivaaleilla tarjoiltiin herkkuja Perun eri alueilta. Koska
Perussa on monia eri kulttuureja (costa, sierra, selva = rannikko, vuoristo,
viidakko ), myös Perun ruokakulttuuri on hyvin rikas ja nähtävää ja
maisteltavaa festivaaleilla riitti. Itse ihastuin erityisesti herkkuun nimeltä
”tamal”. Se on maissin tai banaanin lehtiin kääritty ja keitetty tai höyrytetty
maissijauhosta tehty ruoka. Lisäksi ihastuin makeaan herkkuun nimeltä ”King
Kong”! Alla olevassa kuvassa "tamal" syöntivalmiina (valmistuksessa käytettävä
lehtikääre on jo poistettu).
Menneenä viikonloppuna koin jotain erityisen pysäyttävää. Tathiana
vei minut pyynnöstäni Chorrilloksen alueella sijaitsevalle mäenrinteelle, jonka
näen päivittäin Cunan päiväkodin ovelta. Mäenrinteellä näkyy paljon erilaisia
ihmisasutuksia. Minulle on kerrottu, että paikkaa kutsutaan nimellä
”asentamiento humano”. En tiedä, kuinka ilmaisun voisi kääntää suomenkielelle,
mutta sopiva englanninkielinen käännös olisi kai ”human settlement”. Minulle on
kerrottu, että ihmiset ovat tulleet mäenrinteelle, vallanneet sieltä maata ja
rakentaneet sinne itselleen asuntoja. Käsitykseni mukaan myöhemmin asuntojen
omistajuus virallistuu ne rakentaneille henkilöille. Monissa taloissa ei ole
ymmärrykseni mukaan juoksevaa vettä eikä käymälää. Jos olen oikein ymmärtänyt, asukkaat kantavat veden
koteihinsa mäenrinteellä sijaitsevista vesipisteistä ja käyttävät mäenrinteellä olevia
julkisia käymälöitä. Käsitykseni mukaan
taloissa on kuitenkin sähköt ja mäenrinteeltä löytyikin monia sähköjohtoja ja katulamppuja. Talojen
joukosta löytyi myös joitain pieniä kioskeja. Paljon pelottavasti haukkuvia,
mutta ilmeisen ystävällisiä koiria oli joka puolella mäenrinnettä. Ihmiset,
joita kohtasimme, suhtautuivat meihin ystävällisesti ihmetellen. Kiipesimme Tathianan
kanssa niin korkealle kuin vain oli mahdollista. Mäenrinteen yläosassa, jossa
asui myös lapsia, ei ollut kunnollisia portaita, vaan nousimme ylöspäin
kömpelösti isoja kivenjärkäleitä pitkin. Monien lasten motoriikka oli kehittynyt
uskomattomaksi, sillä lapset liikkuivat alueella helponnäköisesti kiveltä ja
askelmalta toiselle hyppien. Pahaksi onneksemme juuri mäenrinteen yläosassa
ollessamme sain päähäni ajatuksen mahdollisesta maanjäristyksestä, mitkä ovat
Perussa yleisiä. Onneksemme tällä kerralla sellainen ei osunut kohdallemme. Voin
vain arvailla, miltä maanjäristys tuntuu mäenrinteen yläosissa. Lisäksi voin
kuvitella talvikuukausien aikaisen kylmyyden ja kesäkuukausien aikaisen
kuumuuden sekä rakennusmateriaalien raahaamisen mäenrinteen yläosiin. Täytyy
myöntää, että ei käy kateeksi. Alla kuvia mäenrinteestä ja mäenrinteeltä.
Mäenrinteeltä laskeuduttuamme oloni oli jotenkin mykistynyt. Ristiriitaisin tunnelmin palasin kotiini Mirafloresiin, mikä on hyvin länsimaalaisen oloinen, hyväosaisten paikallisten ja monien Limassa asuvien ulkomaalaisten asuinalue. Alla kuva Mirafloresin rantaviivasta.
Retki mäenrinteelle jätti mieleeni kunnioituksen niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat siellä suomalaisen näkökulmasta haastavissa elinolosuhteissa. Lisäksi sisälleni jäi toive, josko mäenrinteellä asuvien ihmisten elämää voisi jotenkin helpottaa. En tosin tiedä, kokevatko mäenrinteellä asuvat ihmiset itse olevansa avuntarpeessa. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna se, mitä näin, synnytti kuitenkin käsityksen mahdollisesta tuen tarpeesta. Tänään puhuin töissä kokemuksestani; tavoitteena olisi jatkossa mainostaa Cuna Nazarethin päiväkodin toimintaa mäenrinteellä sekä kohdentaa sinne vaatelahjoituksia. Toivon voivani olla mukana tässä työssä. Yllä kuvaamieni kokemusten pohjalta olen omakohtaisesti ymmärtänyt, että jo tämän yhden kaupungin sisällä on niin kovin monia erilaisia todellisuuksia.
