Tammikuun aikana olen kirjoittanut kaksi kummikirjettä Cuna Nazareth:n päiväkodin suomalaisille kummeille. Tässä niistä ensimmäinen. Blogiani lukeneille kummikirjeessä on varmasti paljon vanhan toistoa.
Tervehdys Cunan päiväkodilta!
Olen Heidi Virtanen, toimin vapaaehtoistyöntekijänä Perun
pääkaupungissa Limassa Cuna Nazareth:n päiväkodilla. Vapaaehtoistyöjaksoni
Cunan päiväkodilla päättyy tammikuun 2015 lopussa ja haluan jakaa kokemuksiani
teidän kaikkien Cunan päiväkodin kummien kanssa.
Saavuin Limaan heinäkuun 2014 lopussa keskelle täkäläistä
talvea. Ja vaikka lämpötila ei Limassa laskekaan 10 asteen alapuolelle, kostea
kylmyys tuntui luissa ja ytimissä niin töissä kuin kotona. Ensimmäisten kuukausien
ajan suurin osa ajasta kuluikin siis takki päällä. Tutustuttuani Cunan
päiväkodin toimintaan, käynnistin päiväkodin 5-vuotiaille lapsille nallekorttityöpajan.
Työpajassa työskenneltiin nallekorttien kanssa, jotka olin tuonut mukanani
Suomesta. Nallekortit ovat korttisarja, jossa nalleperheen jäsenet ilmaisevat ilmein
ja elein erilaisia tunteita. Työpajan tarkoituksena oli vahvistaa lasten
sosiaalisia ja tunnetaitoja, mm. tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja
ilmaisemista. Tapasin kaikki 5-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvat lapset (29
lasta) 3 lapsen ryhmissä 2 X 45 min.
ajan. Tämän jälkeen järjestimme
lapsille yhteistyössä paikallisen psykologin kanssa työpajan päättävän
viimeisen lopetuskerran kahdessa eri ryhmässä. Lapset tulivat tapaamisiin
mielellään ja vaikutti siltä, että nallekortit tekivät lapsiin lähtemättömän
vaikutuksen. Työpajan jälkeen
kirjoitin lasten vanhemmille tiedotteen työskentelystäni ja siitä, kuinka
vanhemmat voivat kodeissa jatkaa työskentelyä lasten sosiaalisten ja
tunnetaitojen vahvistamiseksi. Kerroin nallekorttityöpajasta ja tunnetaitojen
vahvistamisesta myös 5-vuotiaiden lasten vanhemmille järjestetyssä
vanhempainillassa. Tapasin myös joidenkin työpajaan osallistuneiden lasten
vanhemmat ja keskustelin heidän kanssaan työpajassa esille nousseista, minua
huolestuttamaan jääneistä asioista. Alla kuva lapsille viimeisessä tapaamisessa
lahjoitetuista nalleista.
Nallekorttityöpajan rinnalla
toimin Cunan päiväkodilla eri lapsiryhmissä auttaen lapsia ja henkilökuntaa
osaamiseni mukaan. Tein myös tiivistä yhteistyötä paikallisen psykologin
kanssa. Avustin häntä mm. hankkimalla tietoa joistain lapsista, jotka herättivät
huolta. Havainnoin kyseisiä lapsia lapsiryhmissä ja haastattelin päiväkodin
henkilökuntaa lasten tilanteisiin liittyen. Lopuksi kirjasin saamani tiedot ylös
paikallisen psykologin käyttöön. Lisäksi osallistuin joidenkin lasten henkilökohtaisen
tuen suunnitteluun ja toteutukseen yhteistyössä paikallisen psykologin ja
päiväkodin muun henkilökunnan kanssa.
Nallekorttityöpajan
päätyttyä siirryin työskentelemään pääasiassa 1- ja 2-vuotiaiden lasten
ryhmiin, sillä koin, että siellä lisäkäsipareja todella tarvitaan. 1-vuotiaiden
lasten ryhmään kuului n. 10 lasta ja kaksi aikuista. 2-vuotiaiden lasten ryhmään
kuului yli 20 lasta ja kaksi aikuista. Yksi- ja kaksivuotiaat lapset ruokailivat
samassa tilassa samaan aikaan. Myös vaippojen ja vaatteiden vaihto tapahtui molemmilla
lapsiryhmillä samassa paikassa ja usein samaan aikaan. Elämää, ääntä ja
kiirettä siis pienten puolella riitti. Kiinnyin pieniin lapsiin kovasti. Lasten
viimeisenä päiväkotipäivänä ennen lasten kesälomaa joulukuun lopussa annoin
jokaiselle lapselle keksin jäähyväislahjaksi. Hyvästellessäni lapset herkistyin
kyyneliin. Oli kiinnostavaa nähdä, kuinka ensimmäistä kertaa lähes koko 30 lapsen
ryhmä hiljeni ja vain tuijotti sitä “tätiä, joka puhuu oudosti”. Toivon
antaneeni lapsille esimerkin siitä, että myös aikuiset tuntevat välillä voimakkaasti
ja saavat osoittaa avoimesti tunteitaan. Alla kuva 1-vuotiaiden lasten ryhmän
opettajasta ja kahdesta ryhmään kuuluvasta lapsesta.
Vapaaehtoistyöjaksoni aikana
minulla oli ilo osallistua lasten ja päiväkodin henkilökunnan kanssa myös
rauhankulkueeseen rauhanpäivänä, Cunan päiväkodin syntymäpäiväjuhlille seka
viisivuotiaiden lasten valmistujaisjuhlaan (la promoción). Alla kuva Cunan
päiväkodin syntymäpäiväjuhlilta 3-vuotiaiden lasten tanssiesityksestä.
Lisäksi sain ilon osallistua
Festidanza-tapahtumaan, joka oli koko päiväkodin henkilökunnan, lasten ja
lasten vanhempien yhteistyössä toteuttama koko päivän kestänyt tapahtuma.
Tapahtumaa varten lasten vanhemmat valmistivat yhteistyössä myyntiin ruokalajeja
Perun eri kulttuuri- ja ilmastoalueilta (costa, sierra & selva = rannikko,
vuoristo & viidakko). Lisäksi tapahtumassa oli mm. lasten tanssiesityksiä
ja arpajaiset. Alla kuva Festidanza-tapahtumaan osallistuneista lasten
vanhemmista.
Täytyy myöntää, että Cunan
päiväkodilla näkemäni yhteisöllisyys ja jakaminen ovat tehneet minuun lähtemättömän
vaikutuksen. Täällä vanhemmat ovat tiivis osa päiväkodin arkea. Erilaisia
juhlia ja tapahtumia järjestetään usein. Pieniin yksityiskohtiin, kuten tilojen
koristeluun, panostetaan paljon, YHTEISTYÖSSÄ!!!
Cunassa lapsiryhmät ovat
suuria, lapset ovat tarvitsevia ja henkilökuntaa on vähän suhteessa lapsimäärään.
Perussa jo päiväkotiaikana toiminta on hyvin opillisesti tavoitteellista. Tunnetaitojen
vahvistamiseen kiinnitetään vähemmän huomiota. Siksi oman lempiteemani
esilletuominen vapaaehtoistyöjaksoni aikana tuntui merkitykselliseltä. Olen myös
vakuuttunut siitä, että kummien apu on Cunan päiväkodille täysin välttämätöntä.
Ja lisää kummeja tarvitaan mm. lisäkäsiparien palkkaamiseksi. Myös suomalaisten
vapaaehtoisten antamaa tukea ja apua arvostetaan täällä suuresti. Toivonkin,
että voisin osaltani pian tukea Cunan päiväkodin mahdollista uutta suomalaista
vapaaehtoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti