torstai 12. helmikuuta 2015

Elämälle kiitos

Viimeiset vapaaehtoistyöjakson aikaiset työviikkoni kuluivat kiireisissä merkeissä. Kirjoitin kaksi kummikirjettä Cunan päiväkodin suomalaisille kummeille (kummikirjeet löytyvät myös tästä blogista). Lisäksi tein raportin vapaaehtoistyöjakson aikaisesta työskentelystäni ja tekemistäni havainnoistani etelän järjestölle. Raporttiin kirjaamiani mielestäni tärkeitä asioita käytiin läpi aivan vapaaehtoistyöjakson lopussa käydyssä palautekeskustelussa Cunan päiväkodilla. Viimeisten viikkojen aikana sain myös tutustua Cunan päiväkodin sosiaalityöntekijän työhön, mikä oli erittäin antoisaa. Osallistuin hänen kanssaan mm. yhdelle kotikäynnille. Kotikäyntien aikana sosiaalityöntekijä pyrkii kartoittamaan perheiden tilannetta ja mahdollista tuen tarvetta. Sosiaalityöntekijä antaa perheille myös ohjausta ja neuvontaa. Alla olevassa kuvassa Cunan päiväkodin sosiaalityöntekijä Carmen (oikealla) keskustelee ensi vuonna Cunan päiväkodin yksivuotiaiden lasten ryhmässä aloittavan lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa.


Kierrätyskeskuksella eli traperialla sain lopultakin kirjaosaston valmiiksi ollen tyytyväinen lopputulokseen. Alla kuva viimeistellystä kirjaosastosta.


Kirjaosaston järjestämisen jälkeen siirryin töihin puutarhaosaston puolelle, mikä oli minulle kovasti mieleen. Toiseksi viimeisenä työpäivänä sain teemaan liittyen kunnian pitää traperian henkilökunnalle ja käsityötyöpajan oppilaille esitelmän graduaiheestani eli luonnon ja luontoelementtien hyvää tekevistä vaikutuksista ihmisille. Oli mukava palata itselleni rakkaan aiheen pariin muutaman vuoden tauon jälkeen ja välittää sen ilosanomaa eteenpäin. Koristelin esitelmätilan erilaisilla viherkasveilla. Alla kuva traperian puutarhaosastosta sekä minusta esitelmän pidossa ja esitelmän yleisöstä.



Viimeisen viikon Perussa pyhitin jälleen matkustelulle. Matkustin Cunan päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän avustajan Tathianan kanssa maan koillisosaan Perun viidakkoalueelle kaupunkiin nimeltään Iquitos. Iquitos on maailman suurin kaupunki, johon ei ole pääsyä tietä pitkin. Iquitokseen tuleekin siis matkustaa joko lentäen tai jokia (mm. Amazon) pitkin. Me matkustimme paikalle lentäen. Reissu Iquitokseen kannatti, sillä Iquitos oli hyvin erilainen kaupunki verrattuna kaikkiin aikaisemmin tutustumiini. Iquitoksen ilmasto on trooppinen ympäri vuoden ja kuumuutta riitti. Se vaikutti myös ilmiselvästi paikalliseen elämänmenoon. Kaupunki oli täynnä pieniä mopotakseja, elämää ja vauhtia. Kaupungista löytyy lisäksi erittäin laaja ja eläväinen markkina-alue (Belén). Myös eksoottisten, itselleni aikaisemmin tuntemattomien hedelmien tarjonta oli valtava. Vatsapulmien vuoksi pääsin kuitenkin nauttimaan hedelmistä vain rajoitetusti. Pääsin kuitenkin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa mm. jäädytettyä kookoshedelmää. Iquitoksessa ollessamme kaupunkiin tutustumisen lisäksi kävimme mm. jokiretkellä, jonka aikana pääsimme vierailemaan paikallisen viidakkoheimon luona sekä saarella, jota asuttivat erilaiset ihmiseen jo tottuneet villieläimet. Alla muutamia kuvia Iquitoksen reissulta.







Tämän viikon alussa palasin onnellisesti kotisuomeen rinkka täynnä perulaisia herkkuja ja mieli täynnä eläväisiä muistoja. Paluu oli odotettu vaikkakin lähtö Perusta oli hyvin haikea. Erityisesti jään kaipaamaan ihmisiä, joihin Perussa ystävystyin (eläen jälleennäkemisen toivossa) sekä perulaisen kulttuurin rentoutta ja yhteisöllisyyttä. Kotiin palasin tuntien suurta kiitollisuutta. Tuntuu siltä, että kaikki Perussa kokemani ja näkemäni on vaikuttanut vahvasti tapaani ajatella ja uskon, että oppimani kantaa minua pitkään elämässä eteenpäin. Lähdin vapaaehtoistyöhön mm. auttamisenhalusta, sillä olen aina kokenut olevani elämässä onnekas. Joudun kuitenkin myöntämään, että myös tällä kerralla sain tästä kokemuksesta itse enemmän kuin mitä pystyin antamaan. Haikeutta ja ikävää lievittää se, että olen nyt Kehitysmaayhdistys Pääskyjen hallituksen jäsen ja sitä kautta voin jatkaa työskentelyä Cunan päiväkodin hyväksi myös täällä Suomessa. Olen vakuuttunut siitä, että tukea ja apua Cunan päiväkodilla tarvitaan ja avun saamista siellä arvostetaan. Toivon mm. voivani pian tukea Cunan päiväkodin uutta suomalaista vapaaehtoista. Suosittelenkin lämpimästi vapaaehtoistyöhön lähtemistä kaikille siitä vähääkään kiinnostuneille (haku Etvo-ohjelmaan käynnistyy jälleen toukokuussa; lue lisää osoitteesta etvo.fi). Jos juuri sinä kiinnostuit Cunan päiväkodin tukemisesta, mutta vapaaehtoistyöhön lähteminen ei sovi elämäntilanteeseesi, voi Cunan päiväkotia onneksi tukea myös täältä Suomesta käsin esim. kummitoiminnan avulla. Kummiudesta voi lukea lisää Kehitysmaayhdistys Pääskyjen nettisivuilta, joihin linkki alla.

http://www.paaskyt.fi/


Kiitän Kehitysmaayhdistys Pääskyjä sekä ETVO-ohjelmaa mahdollisuudesta tämän vapaaehtoistyöjakson toteutumiseen ja kaikesta heiltä matkan varrella saamastani avusta ja tuesta. Kiitän kaikkia vastaanottavan järjestön ystävällisiä ja huolehtivaisia ihmisiä yhteisestä matkasta ja huolenpidosta. Lisäksi kiitän kaikkia blogiani lukeneita matkaseurasta, mielenkiinnosta ja kannustuksesta. Alla vielä linkki tämänhetkiseen fiilistelybiisiin. Voikaa hyvin, kuullaan ja toivottavasti pian nähdään! Chau! :)

https://www.youtube.com/watch?v=UW3IgDs-NnA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti